Ompa IHANAA olla Suomessa pitkästä aikaa. Viime kerrasta (helmikuu) on ihan liian pitkä aika. Toisaalta aika vierähti taas pelottavan nopeaan, mutta nyt kun ajattelee seuraavaa Suomen lomaa, joka EHKÄ jää ensi vuoden puolelle, niin tuntuu, että se on ikuisuuksien päässä.

Lianna oikeastaan itki kaiken hereilläoloaikansa ensimmäiset kuusi viikkoa elämästään. En jaksa uskoa koliikkiin, vaan syytän antibioottikuurejani, jotka täyttivät kuusi ensimmäistä viikkoa tytön elämästä. Nyt hän on ihan eri vauva. Hymyilee ja juttelee paljon. Olemme alkaneet pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä, sekin on ihana juttu <3. Ei nimittäin ole sekään kiveen kirjoitettu juttu, että se yhteys vauvaan löytyisi heti sairaalassa, kuten Lukaksen kanssa kävi. Mutta kuulemma sekin on täysin normaalia.

Lukas kasvaa ja kehittyy niin rytinällä, etten oikeasti pysy perässä. Sanoja tulee päivittäin lisää ja niin molempia kieliä sekaisin, ettei kukaan muu varmaan ymmärrä häntä täysin, kuin minä ja isukki. Tänään saatiin Lukaksen kummitäti visiitille ja oli ihan mukava päivä, vaikka poika toki vierasti ensin. Niin ja minusta tulee sitten vuodenvaihteessa KUMMITÄTI!! Vautsi...

Tytön kummitäti on ollut ihanasti apuna kaikkina vapaapäivinään täällä (tai me siellä vastavierailulla) ja tuli kyllä valittua sitten ihanat kummit <3 ei voi muuta sanoa <3<3. Olen tyytyväinen!

Olen tehnyt "pientä inventaaria" täällä lastenvaatteille sekä omilleni. Toisin sanoen rankalla kädellä vaan myyntiin ne mitä myydä voi, mutta eniten on mennyt tavaraa Konttiin (hyväntekeväisyys) ja UFF:lle. Tänään tyhjensin vaatehuoneen omista vaatteistani. Valtava jätesäkillinen Konttiin ja toinen jätesäkillinen UFFille. En aio katsoa taaksepäin. Menkööt. Ne ovat mua jo vuosia palvelleet.

Näiden lisäksi tyhjensimme mun Porin asunnon alakerran tavaroista, jotka kerran kuuluivat kotiini ja elämääni... Itkuhan siinä tuli, onneksi oli ystävä lähellä<3.
Olen laittanut tavaraa myyntiin pilkkahinnoin, jotta pääsisin niistä eroon. Englantiin en kuitenkaan mitään voi viedä. No muutamat verhot vien... :) Se onkin varmaan kaikki.
Jotain olen toki onneksi saanut myytyäkin, ettei kaikki jää äidin nurkkiin. Loput varmaan menee sitten aikanaan Konttiin.

Asunto lähtee huomenna myyntiin! Olen innoissani ja peloissani samaan aikaan. Ihanaa on se, ettei mun tarvitse enää koskaan stressata vuokralaisten vuoksi ja pelottavaa on se, että mulla ei ole enää paikkaa, jonne palata Englannista, jos elämä heittääkin kärrynpyörää. Ei mulla myöskään ole tavaroitani täällä enää odottamassa... Eli nyt se on sitten virallista, että elämäni on ENGLANNISSA. Haikeeta?
Toivotaan että asunnon myynti sujuu kivuitta, verotuksineen päivineen ja saan siitä edes hyvän hinnan. Vaikka lainaan ja veroihin ja välittäjänpalkkioihin kaikki ne rahat toki menevätkin :( Mutta tällä myynnillä on mulle ihan muu merkitys, kuin rahallinen.
Mä rakastan sitä asuntoa ja rakastin asua siinä. Tuntuu kurjalta myydä se. Ehkä joskus vielä saan omistaa oman kodin <3.

Mä kaivoin tänään sieltä alakerrasta haetun säkin auki, jossa oli mun peitto ja päiväpeitto sekä tyynyt. Niissä oli edelleen kissankarvatkin tallella, sillä ne oli vaan lykätty sinne pussiin suoraan sängystä :(
Poruhan se siinä meinasi tulla väkisinkin. Kyllä mulla on kissoja ikävä edelleen, vaikka elämä helpompaa ilman heitä onkin.

Näihin tunteiluihin....

Lianna 2kk

Lukas 1v 9kk