Ihmettelenpä vaan ääneen, nimittäin itseä väsyttää taas näin perjantain kunniaksi ihan kiitettävästi ja mitä olen tänään tehnyt? Viime yö meni siltä osin putkeen, että kahdella syötöllä vedettiin yö läpi ja ylös noustiin kahdeksalta. Naapurin Kelly tuli 1v poikansa Thomasin kanssa poikkeemaan ja toi meille vaippoja ja tuollaisen istumatuen (lainaan) sekä vaatekerran (tosin vielä suuret)... tän jälkeen laitoin pesukoneen pörräämään ja lähdin Jaskan kanssa vaunulenkille. Hain kaupasta leivän ja mehua ja äitinikin soitteli siinä ulkoillessamme. Jaksoin kävellä vaan 45min ja Jaskakin sitten jo heräsi... nyt sain sen tainnutettua unille uudelleen 1.5h vaunulenkin jälkeen. Se on alkanut valvomaan pariakin tuntia putkeen, joskus jopa enemmänkin mutta sitten mennään jo melkolailla yliväsyneeksi.

 

Ripusteltiin tuolla pyykkejä ja tyhjensin astianpesukoneen... Siinä mun tämän päivän tekemiseni. Miksi siis väsyttää? Mene ja tiedä.
Mutta miten suurperheiden äidit jaksavat? Tai miten edes kahden kanssa jaksaa, varsinkin jos molemmat on pieniä...? Et ehdi istahtamaan hetkeksikään... Nyt saa edes hengähtää nämä päikkäriajat. Välillä jätkä vetää tosiaan 4 tuntia päivälläkin, mutta yleensä semmosen 2h.

Isäntä teki eilen taas ruokaa, kun musta on tullut hiukan laiska kokki. Tänään mulla on kalaa kaapissa, sitä isäntä ei kokkaa kunnei syökkään.

Katselin tuossa eilen (vai mikäpäiväseoli?) Jaskan kuvia ensimmäiseltä viikolta ja sairaalasta. Miten se on ollut NIIN PIENI!?
Nyt rokotusten aikaan mitattiin ja 2kk mitat on 5.14kg ja 59cm, pipo 40.5cm. Pitkä jannunen se jo on! Pitkään se on jo päätäänkin kannatellut. Ystävän kolme viikkoa vanhempi poika ei vieläkään kannattele päätään kunnolla, vaan nostaessa pitää päätä tukea. Näin ne vauvat kehittyy eri tahtia.

Pari kuvaa Jaskan ensi päivistä;

Ja nyt me saadaan ihastella jo pojan hymyjä ja kuunnella kun hää kertoo tarinoita <3

Äkkiä ne siis kasvaa ja kehittyy, ei siitä mihinkään pääse.

Varasin kuulkaa Suomeen lennot tällä viikolla!!! JEEJEE! Mennään Helmikuussa vajaaks kolmeks viikoks Suomeen <3 <3 <3 Isäntä ei pääse mukaan mutta skype on onneksi keksitty ja torjutaan sillä suurinta ikävää. Odotan innolla! -Ja samalla kauhulla...joudun jaksamaan yksin yöt (vaikka nytkin tietty suurilta osin yksin yöt hoidan, mutta mies jelppii viikonloppuisin) ja muutenkin... Yksin vauvan kanssa lentäminenkin jännittää tosi paljon. TOiseen suuntaan mulla on ystävä mukana lennolla, mutta sinne päin mennessä lennän ilman apuja. KÄÄK!

Ainiin ja vihdosta viimein Suomeen rekisteröinti on alkanut sujumaan... Eilen postitin Apostillen toimistoon (toistamiseen) Lukaksen synt. todistuksen ja tänään tuli sieltä sähköpostia, että se on postitettu mulle leimattuna takaisin. Saan siis lähetettyä sen maistraattiin maanantaina :) . On sitten sekin hoidettu pois alta.
Kirosin jo aamulla että mitä hemmettiä, kun löysin postiluukusta aamulla apostillelle postittamani kuoren palautettuna minulle liian vähäisen postimaksun vuoksi.
NO mies käski mun katsoa kuitenkin päivämäärää ja kävi ilmi, että kyseessä on marraskuussa postittamani "kadonnut" kirje. No ihan kiva että se tuli takaisin, koska nuo synt. todistukset maksaa £7 kipale.

 

 Sanna, ollaan tulossa Suomeen 8.-27.2 niin voitais tietenki treffata :D?

 

Kiitos kaikille muillekin kävijöille!