No tulihan sitä päivitettyä sillon raskausaikana sitä toista blogia. Mä en ymmärrä muuten, mulla on välillä ikävä sitä blogia. Onkohan se just sen takia, että kirjotin sitä paniikissa joka päivä uusien mietteiden kourissa vai mikähän siinä on. Toki välillä on ikävä sitä suurta mahakumpua ja raskaana oloakin, en sitä kiellä. Se oli mukava kokemus kaikkine kipuineen. Mutta mulla on siis BLOGIA ikävä vaikka parhaillaan kirjoitan toista?? Mä taidan olla ehkä hieman outo. Sen on pakko olla tähän ainoo järkevä selitys :D
Mun vanha vuokralainen on lähdössä tän kuun loppuun mennessä mun asunnosta ulos, eli kolme päivää aikaa ja olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut häneltä nyhtää tietoja poismuuttopäivästä, mutta ei mitään vastausta. Siis käsittämättömän kusista toimintaa! Mulla palaa niin käämit. Se on 18 vuotias likka ja hänen äitinsä on mun vanha kynsiasiakas. Luulisi, että sähköposteihin ja tekstiviesteihin osaisi vastata hiukan liukkaammin. Plus mun äitini ei pääse paikalle ihan kahden tunnin varoajalla.
No nyt hän sitten laittoi mulle vihdoin äsken vastausta tekstiviestiin, että HUOMENNA sopisi... hei HALOO?? Enkö mä just NIMENOMAAN sanonut, että anna meidän äidille MUUTAMA PÄIVÄ varoaikaa. Vitsi mikä teletappi. Ei voi muuta sanoa.
No joo.
Pitkä viikonloppu takana. Miehellä oli maanantaikin vapaa. Ja hyvä että oli. Minä nimittäin päätin testata lääkärin mulle määräämiä särkylääkkeitä tuohon selkään. Joo ja onneksi testasin, kun mies oli kotona. Lääkäri sanoi, että molempien kanssa voi ajella autoa yms kun sitä hänelle yritin selittää, että mun on PAKKO pitää pojasta YKSIN huolta, etten voi olla missään lääkekaasuissa täällä keskellä päivää.
NO,
otin aamulla naproxenin ja puolilta päivin zapainin kunnei kipu ollut hellittänyt. Luoja sentään, mä vedin ihan hirveeseen horrostilaan siitä ja makasin koko päivän sängyssä. En päässyt edes itse vessaan!
"Joo ei nämä ole niin voimakkaita ollenkaan, että vaikuttaisivat ajokykyyn tms."
KATIN KONTIT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mä menen tällä viikolla varaamaan uuden lääkäriajan ja kerron tästä kokemuksestani sitten sille toiselle lääkärille ja VAADIN sitä pirun fysiolähetettä. En todellakaan nappaa enää ainuttakaan pilleriä.
Ainiin, ja kipu ei muuten lähtenyt tolla koomanapillakaan. Että hyvin toimii. NOT.
Tossa muisteltiin juuri miehen kanssa, millaista oli pikkuJaskalle vaihtaa vaippoja ja millaista oli pitää häntä sylissä. Nykyään hän pomppii sylissä ja vaipanvaihto on kaaoottista karkaamisyritystä tai kolmannen maailmansodan huutomöykkää täynnä.
Laitetaas tähänkin muistelukuva. Pakko myöntää, etten enää muista millaista se oli.
Suloinen kuin mikäkin.
Olemme lähdössä tänään katsomaan uutta anoppilaa pojan kanssa. Appivanhemmat muuttavat siis parin tunnin ajomatkan päähän tuosta melko läheltä. Ostivat sieltä uuden hienon talon ja tänään mennään matonmittaajaa tapaamaan. En ole vielä itse käynyt siellä, joten kiva nähdä mimmosen lukaalin ovat hommanneet. Harmi vaan, että on niin kaukana.
Illalla jos jaksamista riittää, olen menossa pitkästä aikaa pub quiziin ystävien kanssa.
Mä oon vaan normisti ennen kymmentä jo semmosessa koomatilassa, etten kykene muuhun, kuin nukkumaan. Ja quiz loppuu vasta lähemmäs klo 23, jonka jälkeen mun pitäs vielä ajaa kotiin. Hmm... aika riskaapelia, eikö totta.
Mutta nautitaan nykyhetkestä!!! Mun uusi motto.
Kommentit