Tänään aamu alkoi 8.30... Aivan liian aikaisin mulle, mutta kai tähän on totuttava, sillä siitä on näköjään tulossa tapa.
PLÄÄH.
Poika ei suostu syömään aamupalaa.
Voihan vehnä!
Huuto alkaa ja siitä ei tule loppua kuin hetkellisesti aina välillä.
Lähdetään vaunuttelemaan postiin. Alkaa sataa KAATAMALLA.
Ei oo totta!! Niin mun tuuria.
Mä annan melkein periksi tän päivän osalta tässä kohtaa.
Huuto jatkuu kotia päästessä...
Poika torkahtaa sohvalle.
Tunnin päästä heräämisestä nukahtaa uudelleen päikkäreille. KOLMANNET päikkärit klo 14 mennessä??? Mitä ihmettä????
Huutaa huutaa huutaa....
Teen raskaustestin ystävän puolesta. Siis en itselleni, vaan ystävälleni. Tunnen itseni ehkä taas vähän tärkeämmäksi tälle henkilölle. Lähiaikoina olen tuntenut itseni lähinnä yhtä tärkeäksi, kuin kengänpohja.
Isäntä saapuu kotiin! AH IHANAA!!!
Kokkailen.
Syödään.
Poika nukkuu jälleen :) Neljännet päikkärit. JEI!
Huomaan hampaan piikin pilkottavan ikenen läpi!!!! IHANAA!!! Tästä se huuto johtui!!! Ja kaikki se kuola jota on litratolkulla tullut.
Hoitelen vähän pisneksiä.
Kaivan pojalle esiin kätköistä suurempia vaatteita. Nyt käyttöön lähtee 74cm vaatteet <3. 68cm on kireitä :( Olen pikkuhiljaa ostanut jo seuraavaakin kokoa (80cm) varastoon. Tuo kun kasvaa niin huomaamatta, ettei joudu olemaan alasti :D
Pakkailen laukkuja (voi LUOJA kuinka tuota tavaraa onkaan!!!) ja totean, että me ei varmaankaan oteta vaatteita mukaan itsellemme :). Olen siis lupautunut tuomaan täältä niin paljon vauvanvaatetta myyntiin, ettei laukkuun oikeasti mahtunut yhden yhtä ITSELLE kuuluvaa tavaraa. Hups. Ja mun laukku on VALTAVA! No, onneksi on käsimatkatavarat.
Poika ei saanut kakkaa ulos, kuin pikkuisen. Laitoin taas öljyä peppuun.
Ruoka ei maistu.
Nukahtaa mun syliin ja vien hänet sänkyynsä. <3 <3
Totean, että tämä on sittenkin ollut ihan hyvä päivä, vaikka vaikutti ensin toivottomalta tapaukselta.
Kommentit