Se on perjantai-ilta. Muutama päivä ja olen Suomessa! JEPAJEE! Sen kunniaksi maanantaina alkaa tietty menkat ja saan nauttia niistäkin...*huokaus*.

No käninät sikseen. Ollut ihan kiva päivä, vaikka satoi ja jouduttiin olemaan neljän seinän vankeina koko päivä. Mieskään ei ole vielä ilmaantunut kotiin ja kello on 22.30. Hän meni suoraan töistä pokeri-iltamaan, jonka järkkäsivät työkavereiden kanssa.

Minä täällä sitten illan kuluksi suunnittelin matkaa Sloveniaan joulukuun alussa ystävää tapaamaan. Löysin halvat menopaluulennot alta £70. Ja majoitus ei tietenkään maksaisi. Mahtaiskohan mies päästää mut uudelleen matkalle näin pian?

Mähän nyt kävin ilman poikaa Italiassa, sitten lähden keskiviikkona Suomeen pariksi viikoksi...niin jos käyn vielä Sloveniassa viikon reissulla. Hmm... tästä sietää jutella.

Tällä kyseisellä ystävällä on ollut elämä pelkkää alamäkeä sen jälkeen, kun muutti Sloveniaan. Hän on siis Espanjalainen. Tuntuu, että itse olen saanut kaiken helpolla ja hänellä on täysi vastakohta. Lapsi oli vaikea vauvasta asti, nyt kolmevuotias. Sairastaa aivan jatkuvasti, onkohan viikon aina välissä terve ja sitten taas heti kipeä. Ja todella todella hankalaa. Hänellä ei ole ystäviä, heillä ei ole lapsenhoitoapua eikä hän myöskään löydä Sloveniasta työpaikkaa itselleen, koska Slovenialaiset ovat hirveän rasistista porukkaa. Eli edes lakimies ei löydä itselleen minkäänlaista työtä. Miettikää... Olisin itse hajonnut jo sirpaleiksi hänen tilanteessaan.
Hän on nyt alkanut saada rytmihäiriöitä ja keho alkaa pettää. Eli ajattelin, että nyt viimeistään pitää mennä sinne hänen avukseen edes hetkeksi.
Tosin hänen poikansa on nyt alkanut pelkäämään muita lapsia... Eli katsotaan kuinka käy.

Mitäs muuta.

Mä luulen että jätkälle on tulossa ylöskin nyt hampaita. Ainiin ja kävely menee entistä paremmin. Hienosti suorastaan! Olohuoneen poikki kävelee jo mallikkaasti <3

Jaskahan täyttää Suomi-reissullamme nyt 11kk. Aika jännä että useasti on täyttänyt jotain Suomessa ollessamme :D.
Sitten alkaakin count down yksvuotispäivään. HUI!
Tämä vuosi on mennyt LIIAN NOPEASTI!

Hauska luonne tuolla kaverilla on. Välillä halataan ja pussataan ja välillä ei viitsis tehdä itse mitään. Heittäytyy lattialle makaamaan nenä kohti mattoa ja jää siihen. HAH. Uhmaikää odottaen...
Varsinkin aamupalan aikaan ja jos muuten on nälkäinen niin toi on ihan must.
Ja ulkoa ei saa sisälle (NYT JO!) ilman, että heittäytyy veltoksi.
Kiva.

 

Sitten vielä surullista uutista tähän loppuun. Meidän toinenkin kissamme on nyt hukassa ollut eilisillasta asti :(. Todella toivon, ettei Unski ole jäänyt auton alle, tai kävellyt väärän ihmisen huusholliin sisälle. Sellaisen, joka inhoaa kissoja ja tekee sille pahoja asioita :(. Naapurini löysi Unskin siis kerran marsujaan tutkimasta. Samaiset marsut ovat nyt olleet meillä kaksi viikkoa hoidossa, ne on nyt siis läpikotaisin tutkittu Unskin toimesta ;)
Toivottavasti Unski tulisi takaisin.

Huomenna menemme Basildoniin poikien kanssa ostosreissulle. On lahjoja jos jonkinmoisia hankittavana. Huokaus. Kun en vaan unohtaisi mitään tapojeni mukaan... :D

Ensi kertaan!


Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän isosta pojasta. Toisessa se testaa uutta IKEA tuoliaan:



Ja toisessa hilluu soffalla kuuluisan ilmeensä kera :D





Kommenttiraitaa jättäneille:

Sara, todellakin, tuoli sai loistovastaanoton! Sitä täytyy päivittäin roudata ees taas alakertaa :D

Suvi, kaikki kommentoi aina tosta tukasta että se on taas vaaleampi. Ihan joka kerta....mä en itse huomaa? Mutta on toi kyllä melkosen blondi nyt kun kattoo. Äitin poika :D

Anne, mukavaa kun kävit :) <3

Taru, pitää varmaan muuttaa niitä reffejä myöhempään ajankohtaan, koska jos me saadaan teiltä vesirokko heti loman alkuun niin sehän puhkee just ko oltas lähdössä kotiin ja kipeän pojan kanssa en halua matkustaa, eli mielummin nähään vaikka lähemmäs kotiinpaluuta jos sulle sopii :). Meillä on Juulille tuomisia, mutta vaikka se onkin synttärilahja, mä luulen että kannattaa avata heti jotta mahtuu päälle :D Hahaha...