Kiitokset jokaiselle kommenttia jättäneelle. Ihanaa, kun jaksatte tsempata. Se lämmittää mieltä ihan oikeasti, vaikka olenkin välillä vähän hankala tapaus ja mielialat heittelevät laidasta laitaan. Syyttäkäämme hormoneita siitä. Ystävät ja läheiset ovat kuitenkin tärkeitä, sekä kaikki te tsempparit, jotka jaksatte kulkea mukana matkassa, vaikka ei edes tunneta. Olen teistä jokaisesta kiitollinen.

Todellakin, kuten otsikko kertoo, kannattaa ehkä jättää lukematta, jos sinulla on tänään hyvä päivä etkä halua pilviä päivääsi.

Johonkin nämä olot on pakko purkaa ja minä puran oloni tänne. Ihan ensiksi haluan mainita noista kuvista, jotka sain aikaiseksi ladata tuonne oikeasta reunasta löytyvän "Hankinnat" linkin alle. Sieltä siis löytyy uusia kuvia.

 

Tänään on vähän huono päivä. Se taisi alkaa jo eilen illalla. Istuin vain ja tuijottelin nurkkaan. Pidättelin kyyneleitä. Mua alkoi huolestuttaa Jaskan hyvinvointi ja tulevat pari viikkoa. Mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? Mitä jos kaikki ei lopukkaan hyvin? Onko muhun iskemässä nyt se kuuluisa baby blues, josta paljon puhutaan? Tulenko tarvitsemaan jotakin mielialalääkitystä Jaskan synnyttyä, koska en pysty enää olemaan oma pirteä itseni, joka uskoo ihmisiin, itseensä ja tulevaan?

Mitä jos joudun käynnistykseen sunnuntaina ja käynnistykseen menee vaikkapa se kolme päivää ennen, kuin tajuavat leikata Jaskan pihalle. Tämän jälkeen joudun olemaan sairaalassa vielä muutaman päivän. Äitini on silloin täällä. Menetän aikaa äitini kanssa, eikä äitikään näe meitä niin paljon, kuin oli tarkotus. Murehdin turhaan, en voi asioiden kuluille mitään. Ja tiedän murehtivani myös sellaisista asioista, joita ei välttämättä edes tapahdu. Mutta tätä minun päiväni on tällä hetkellä täynnä. Ajatuksia...toinen toistaan synkempiä aina välillä. On parempia päiviä, ja sitten on näitä päiviä, jolloin aurinko ei tahdo paistaa ollenkaan perille asti.

Olen ollut kahden vaiheilla tänään soittaa sairaalaan, joskos siellä joku voisi ultrata Jaskaa ja ottaa hänestä vähän mitta-arviota ja samalla tarkistaa, että siellä on riittävästi lapsivettä ja Jaskalla kaikki hyvin. En kuitenkaan ole soittanut, koska pelkään saavani taas sen samaisen idiootin puhelimen toiseen päähän, jonka kahvitauon viimeksi keskeytin tyhmillä kysymyksilläni. Ei tuokaan oikein ole? Pitäisi voida soittaa, jos on huolia. Eikö vaan?
Te varmaan kaikki soittaisitte. Minä taidan olla ainoa, joka ei saa aikaiseksi. Haluan uskoa siihen onnelliseen loppuun, mutta jokin vain painaa mieltä.
Jaska kuitenkin liikkuu hyvin ja reagoi ruokailuun potkimalla, joten kyllä sillä kaiken järjen mukaan on siellä kaikki hyvin. Pirun kivuliaita on pojan liikkeet kyllä nyt. Sillä on voimaa kuin pienessä kylässä!

 

Viime yönä nukkumaan mennessä hengiteltiin miehen kanssa yks suppari läpitte. Aamulla luulin jo että vedet meni, mutta paskan marjat, -kahvikupillinen valkkaria sieltä vaan tuli. Plääh sanon minä! Siihen sit taas kaikki uutiset jääkin.
Nukuin tukivyön kanssa, koska sängystä noustessa tai kylkeä kääntäessä tuntuu siltä, niinkuin ihoa revittäisiin irti. Kirjaimellisesti. Revitään siitä huumoria?

Jaska...olet nyt jo viikolla ylikypsä. Tulehan ulos sieltä äidin ja isän ja kaikkien muidenkin iloksi ja päästä äiti tuskistaan ja tuskaisista ajatuksistaan, jooko?

 

41+0