Tervetuloa uuteen blogiini, jonka vihdoinkin sain luotua tänne vuodatuksen puolelle. Käsittämätöntä miten hankalaa oli löytää mieleistä blogipohjaa tänne...en osaa käyttää vuodatuksen blogeja yhtään ja tämä alku mennäänkin nyt sitten vähän miten sattuu aikaa ja jaksamista riittämään tämän sivun ulkonäön suhteen.

 

Noniin. Se, että luet tätä ansaitsee kiitoksen ja tervetulotoivotuksen! Toivottavasti Pikku-Jaskan elämä ja minun roolini amatööri-äitinä jaksaa viihdyttää ylä- ja alamäkineen...

Niin siis tätä kirjoittaessani Jaskahan viihtyy edelleen vain mahani uumenissa, eikä näytä ulostulon merkkejä sen enempää, kuin ennenkään. Toivossa kuitenkin eletään, että hän sieltä yllättäisi ja ymmärtäisi tulla pihalle ennen sunnuntaista käynnistysajankohtaa.
Luin tuossa toisesta blogista, kuinka samassa tilassa olevilta odottajilta normaalisti tutkitaan lapsiveden määrä näin ylimennessä ja miten se vauva siellä voi ja arvioidaan käynnistysajankohtaa sen mukaan minkä kokoinen beibi on kyseessä ja riittääkö lapsivesi. No täällä Briteissä ei asiat toimi ihan niinkuin junan vessa, nimittäin minulta ei kukaan ole tarkistanut lapsiveden määrää tai arvioinut vauvan kokoa, muuta kuin käsikopelolla pyytäessäni. Minkään näköistä synnytystapa-arviota ei ole tehty, eikä siis tiedetä synnyttämään lähtiessä yhtään mistään mitään. Ei todellakaan lisää meikäläisen itsevarmuutta, kun muutenkin olen melkolailla pelosta sekaisin tuon synnytyksen lähestyessä.

Tiedetään...mene virran mukana ja supistus kerrallaan, muista hengittää ja rentona oleminen sattuu vähemmän, kuin jännittäminen. Onhan noita neuvoja otettu vastaan, mutta kuinka käy toteutuksen, sitä ei kukaan tiedä. Toteutus on minusta kiinni...sekä siitä, miten mies ja tuleva kummitäti jaksaa tsempata vieressä sekä millaisen kätilön satun saamaan kohdalleni.

Miksi ajattelen, että kivunlievityksen pyytäminen tekee minusta huonomman ihmisen?
En edes tajunnut ajattelevani noin ennen, kuin ystäväni totesi, ettei se tee minusta sen huonompaa ihmistä, vaikken luomusti pääsisikään maaliin asti. Mielenkiintoista. No ei tietenkään tee!
Äitini on synnyttänyt kaksi lasta ilman mitään kivunlievityksiä ja vieläpä ilman miehen tukea. Minäkö pystyisin samaan? En taida olla yhtä rautainen ihminen, kuin äitini.
Ja vaikka unelmissani synnytänkin nopeasti ja kätevästi vesialtaassa pelkän ilokaasun avulla, niin tosiasiassa se menee varmasti siihen kolmepäiväiseen käynnistykseen, jonka jälkeen todetaan ettei jätkä ole lähdössä mahasta ilman veitsen apua.

Pessimisti ei pety?

Perjantaina ja sunnuntaina ilmenneitä limatulppia ei ole säestänyt mitkään kivut tai muut synnytykseen viittaavat asiat. Tosin nyt on olo paljon "painavampi", kuin ennen (mutta sekin lienee anopin kokkailujen tulosta), paineen tunne haaroissa on jäätävä ja munasarjoja repii..selkä on tulessa...kävely ei oikein luonnistu...mitäs muuta mun päivään kuuluu?? :D Sitä samaa vanhaa siis. No viimeyönä ja tänäaamuna tuli tosi tiukkoja supistuksia, mutta koska mulla ei ole minkäänlaista kokemusta miltä ne ensimmäiset kunnon supparit voi tuntua, niin oletan näidenkin olleen vain harkkasuppareita. Koko ajan on maha kovana ollut pari päivää...siellä on niin suuri poika sisällä, ettei siellä ole tilaa millekään muulle.

Nyt siis aletaan savustamaan Jaskaa pihalle todenteolla. Itse ensimmäisen kerran arvioin Jaskan syntymäpäiväksi tuon huomisen 1.11.11, joten katsotaan menikö pahasti mehtään ;)

Näihin tunnelmiin!

 

40+6