Onkohan meillä mennyt liian hyvin, kun nyt sataa suoraan sanoen paskaa niskaan? Näinkö se karma vai-mikä-lie-onkaan tasapainottaa ihteään?

Eilen aamulla mulle iski siis rintatulehdus ja nousi kuume. Kävin lääkärissä sitten hakemassa penisilliinikuurin siihen ja oon tänään imetellyt pääasiallisesti kipeästä tissistä, mutta äsken poika vaati toistakin tissiä, kun on ilmeisesti imenyt toisen jo tyhjiin :D. Hän ottaa tosissaan menetetyt tissittömät päivät takaisin, meinaan kyllä nyt maito maistuu ja kakka lentää! :) Hyvä niin!

Kiitos kaikille tuesta... on kiva tietää että hermostuminen on sallittua. Vaikka ei se vauva sua ärsyyttääkseen itke, se itkee vain syystä. Mutta väsyneenä siihen helposti turhautuu ja sitten turhautuu itseensä, kunnei vastaakaan odotuksiaan.

TOSIN mun mielestä nyky-yhteiskunta luo äideille hirveät paineet, -jo raskausaikana. Tai oikeestaan voisi sanoa, että jo ennen sitä. Jos sulla on vakituinen kumppani, sulta odotetaan lapsia tietyn ajan sisällä. Ihmiset utelee että koskas sitä jälkikasvua tulee, jollei ole 2-3 vuoden aikana ilmaantunut. Se luo lisää paineita... voi kun pitäisivät suunsa kiinni. Raskausaikana et saa tehdä mitään etkä syödäkään mitään ja kaikkea tekemääsi seurataan...painonnousua seurataan ja jos sinulle tulee baby blues, syyttäkäämme niitä viheliäitä hormoneja. Uutena äitinä on vaikea olla, kun ympäriltä sataa kaatamalla odotuksia ja vaatimuksia siitä, millainen äidin tulisi olla. Tämän lisäksi asetat itsellesi vielä tietynlaisia odotuksia ja mikäli et kykene niitä täyttämään, se turhauttaa vielä enemmän.

Tosin itse olen päättänyt ottaa rennosti ja olla asettamatta turhia odotuksia, kunnen niitä kuitenkaan pysty täyttämään. Tunnen itseni. Neurootikko ja osittainen perfektionisti... en siis edes yritä päästä ykköspallille äitiydessä. Minulle riittä nyt se, että olen päässyt tähän asti ja rinnallani on terve lapsi.

Nyt jos pääsisi vielä aloittamaan sitä normaalia arkea ja yrittää rakentaa jonkinlaista rytmiä tähän elämään. Olemme edelleen anoppilassa, ehkä suuntaamme kotiin viikonloppuna ja opettelemme elämään toivottavasti homeettomassa asunnossa. Homeiset seinät on pesty ja tapetit revitty ja seinät jätetty kuivumaan viikko sitten. Ne pinnoitellaan uusiksi parin viikon päästä meidän Suomen reissun aikana.

Tajuntaani iski myös se, että jouluun on kolme viikkoa aikaa? Arvatkaas miten on joululahjojen laita...joopa joo. Ja englannissa joulua juhlimme tällä kertaa juuri ennen Suomeen lähtöämme, eli parin viikon päästä. Pitäisi ehkä hommata jotain lahjaa tännekin suuntaan... hmmm. Tosiaan olemme esittäneet toivomuksen, että meille tarkoitettuihin lahjoihin säästettäisiin rahat ja lahjoitettaisiin ne GOSHin lastensairaalalle, jonka henkilökunta pelasti pienen enkelimme <3.

Nyt vaan lepoa lepoa ja lepoa, ei auta muu.