Heissan.

Täällä elellään uutta arkea kahden lapsen kanssa. Valitettavasti mun puhelimella ei päässyt blogia kirjoittelemaan muuta, kuin otsikon verran, joten sen vuoksi tytön saapumisesta oli pelkkä otsikkokirjoitus. Mutta nyt pääsen vihdosta viimein koneelle. Latailen samalla kuvia printattavaksi printerpix.co.uk sivustolle. Niillä oli groupon diili, jonka ostin, jolla saa sitten 250 printtiä runsaalla kymmenellä punnalla. Ei paha hinta mun mielestäni. Ajattelen aina, että mitä jos mun kovalevy räjähtää ja vie kaikki valokuvat mennessään. En kaikkia kumminkaan lataile edes facebookkiin, joten ne olis sitten mennyttä, jos näin kävisi. Mulla on siis yks kovalevy hajonnut vanhasta koneesta ja se vei silloin kaikki kuvat mukanaan. Kuvat, joita olisi kiva katsella näin myöhemmin. Mm. ystäväni, joka kuoli muutama vuosi takaisin, meidän kaikki yhteiset reissut ja kuvat jäi sinne kovalevylle ja bittiavaruuteen ja uusia reissuja ei enää päästä kuvaamaan :( Myös mun puhelimesta on muistikortti hajonnut useampaan otteeseen vieden kuvat mennessään. Tällaisista oppii varmistelemaan, että on jatkossa edes jotain katsottavaa.

Mites tänne uuteen vuodatukseen lisäillään kuvia...pitääkin perehtyä...


Tyttö näki päivänvalon 17h helvetillisen kokemuksen jälkeen, jonka aikana halusin kuolla useampaan otteeseen. Ei siitä sen enempää. Jälkeenpäin paranin ruhjeisiin nähden suht hyvin. Henkisestä puolesta en voi sanoa vielä mitään. Tuntuu, että vaan väsyttää ja väsyttää ja arkea pitäisi alkaa jo pyörittämään.
Onneksi äiti oli täällä tällä kertaa runsaan kolme viikkoa ja ehti vielä nippa nappa saapua paikallekin ennen tytön syntymää. Äiti tuli 17.6 ja synnytys käynnistyi seuraavana aamuyönä. Iltaan mennessä 18.6 syntyi 4310g/52cm iso plikka maailmaan.

30-vuotissynttärini sain/jouduin viettämään sairaalassa kivuliaaksi äityneessä kohtutulehduksessa, joka piti mut siellä neljä päivää :(. Mutta onneksi oli ihana mies, joka teki päivästä ikimuistoisen polvistumalla sairaalasängyn viereen ja kosimalla. <3 <3 <3 Tuntuukin ihan uskomattomalta sanoa, että OLEN KIHLOISSA! En tajua sitä itsekään. Valitettavasti sormus oli aivan liian suuri ja kävimme eilen tilaamassa pienemmän koon, mutta saan sen sormeeni vasta Elokuun lopulla. Silti....olen maailman onnellisin. Eletään todella onnellista, mutta väsyttävää aikaa.

Saan joka päivä olla kiitollinen siitä mitä mulla on. Tuo mies <3 <3 <3 Nuo lapset <3. 


Tytön nimeksi tuli Lianna Mae Elisabet. Hän on hyvinkin vaativa tapaus, toisin kuin veljensä, mutta eiköhän me tästä eteenpäin päästä, kunhan opitaan toisemme tuntemaan. Tiistaina Lianna on jo neljäviikkoinen! Uskomattoman nopeesti taas pyllähti tää eka kuukausi... Nää ekat kuukaudet pitäis aina dokumentoida jotenkin, kunnen pojan vauva-ajasta muista ainakaan YHTÄÄN MITÄÄN. Olen elänyt jonkin asteisessa horroksessa senkin läpi, kuten menee tämäkin. Päivät menee rutiinilla, johon yritetään mahduttaa uusi osio mukaan. Teen asiat täysin rutiininomaisesti ajattelematta niitä sen enempää. Päänvaivaa tahtookin tuottaa nyt esimerkiksi pienet asiat, kuten "Miten saan rattaat haettua autosta, jätänkö jomman kumman lapsen sisälle siksi aikaa vai yritänkö ottaa molemmat mukaan vai vai vai..." ja "Jos vien pojan puistoon, onko kätevintä laittaa tyttö liinaan vai rattaisiin..."

Ehkä nämäkin asiat alkaa tästä suttaantumaan. Yhestä asiasta oon äärimmäisen kiitollinen muuten. ETTÄ NYT ON KESÄ!!! Ja LÄMMIN KESÄ onkin! Jos olisi talvi...ja pitäis pukea ja topata...eieieieieieieieieiiiiiiiiiiiiii.....Me pysyttäis neljän seinän sisällä kyllä tiiviisti.

Mies on ihanan avulias kuten aina ja ehdotti, että kokeillaan uutta aamurutiinia. Hän tuo pojan herättyään alakertaan katsomaan lastenohjelmia ja lukemaan kirjoja, kunnes joutuu itse lähtemään töihin. Tulevat sitten herättämään minut ylös sängystä. Tämä on toiminut kuin unelma :). Hitaat aamut on just mun juttu.
Illalla mies laittaa pojan sänkyyn ja tarvittaessa nukuttaa vielä likankin, joka on vähän hankalampi tapaus välillä eikä mun keinot ja hermot aina riitä. Miehellä tuntuu olevan hermot rautaa. Mä oon sit taas väsyneenä valmis vaikka myymään lapseni :D. No joo...vitsivitsi.

Lukas nukkui aikanaan neljän tunnin unia (toki välillä vetää vieläkin semmoset päikkärit) ja välillä söi ja taas nukahti. Tämä likka taas nukkuu ehkä viis minuuttia ja syö ja seurustelee ja hakee seuraavaa untaan välillä aika huudonkin kanssa, mutta sitten saattaa nukkua pari tuntia tai jopa pitempään... Jotkut päivät menee niin että nukkuu kevyesti jonnekin iltapäivä viiteen asti vain syömällä välissä, suoraan jatkoa yöunilta siis. Rytmiä etsiessä siis...


Näihin tunnelmiin <3