Kiitos -S-, sua täällä tarvittaisiin! Sä osaisit laittaa ne kätilöt ruotuun siellä sairaalassa. Hittovie kunnet voi olla täällä...

Jane, kiitos tsempeistä. Niin ja tuosta tikuttamisesta...tikuttaisko ne ne lapsivedestä kastuneet pikkuhousut vaiko mua sisältä käsin? Anteeks tyhmä kysymys mutta kun en tiedä. Mä nimittäin pesin jo nuo molemmat pikkuhousut, jotka tällä viikolla on kastuneet...

¤¤¤

Huomenna aamulla klo 11 Suomen aikaa on siis membrane sweep/kalvojen pyörittely osa kaksi. Tai YRITYS nro kaksi, sanotaan näin. Mä petyn kyllä kovasti taas, jos sitä ei vieläkään pystytä tekemään. Eipä tässä silti viikon aikana ole siltä tuntunut, että tuolla alakerrassa avautumista olisi tapahtunut, joten jää nähtäväksi.

Kerron kuitenkin neuvolakätilölle huomenna huolenaiheeni tuosta SF mitan kasvusta. Se oli 3cm suurempi nyt viime kerralla, mitä edellisellä, ja tosiaan tässä vaiheessa sen pitäisi pysytellä samassa tai jopa pienentyä, kun maha laskeutuu alemmas. Mutta tämäpä vaan kasvaa...ja kukaan ei tee mitään asian hyväksi? Täällä ei tehdä synnytystapa-arvioita tai ylimääräisiä sisätutkimuksia. Ihme väkeä nämä britit. Synnärille mennään ensikertalaisenakin ihan sillä asenteella, että tulee jos on mahtuakseen ja jos ei mahdu niin leikataan. Ja samalla pidetään peukut korkeella, että vauvalla on kaikki hyvin, kunnei kukaan ole mahaan kurkannut asiaa tarkistaakseen.

Aion myös kätilölle mainita tuosta pikkuhousujen kastumisesta, jos se tosiaan olisi ollut lapsivettä? Eihän mulle tullut pieneen mieleenikään, että se olisi tollalailla tihkumalla sieltä alkanut tulemaan, vaan oletin sen tietenkin olevan vaan vetistä valkkaria, jota sitten tulikin reilulla kädellä. Mistäs minä tietäisin mikä on normaalia, kunnei ole vertauskohteita? Minun pienessä päässäni vesien meno tapahtuu lorisemalla, saavista kaatamalla -tyylisesti. Ei tällä tavalla?

Tänään on ollut henkisesti vähän parempi päivä. Eilen romahdin itkemään tuohon olkkarin lattialle ja siinä vierähtikin sitten varmaan tunti jos toinenkin nyyhkytellessä. Janni soitti puolestani Basildonin sairaalan äitiyspolille ja jutteli kätilön kanssa mun ongelmista ja huolistani. Ja tässä tulee siis syy, miksi en itse sinne kykene soittamaan; vastauksena oli vain, että kyllä se oma neuvolakätilö olisi kuule lähettänyt hänet jo sairaalaan, jos siellä huolenaiheita olisi ja blaa blaa ja ei me kyllä voida (lue: HALUTA/VIITSITÄ) tehdä tämän asian hyväksi nyt yhtään mitään. Jos vauva on iso niin kyllä sen sitten näkee, kun synnyttämään lähdetään ja blaa blaa. Voinette arvata, minkälainen kasvain mun otsaan kasvoi tosta syystä. Syyksi ei riittänyt se, että olen itse pienikokoinen tai olen ensikertalainen, ei ei...mikäs huolenaihe se nyt olisi? Tai se, että SF mitta kasvaa näillä viikoilla noin radikaalisti? Mitä...normaaliahan kaikki on, kunnes toisin todistetaan, ja kukaan kun ei lähde tutkimaan niin ei voida toisin todistaa! PISTE!

Eilen sitten kauppareissulla kävelyn lomassa siinä tuli sellaiset menkkakivut, jotka säteili reisiin ja meinasi viedä multa jalat alta. Mutta nämä kivut loppuivat sitten sänkyyn mennessä, joten se siitä. Ehkä kroppa siis yrittää saada Jaskaa pihalle, mutta valitettavasti ei siihen pysty.

Otin eilen helokkiöljykapseleita, kun luin, että niillä voisi olla vaikutusta tuohon synnytyksen alkamiseenkin. Nehän siis tasapainottavat ja parantavat kehon omaa hormonitoimintaa luonnollisella tavalla, tosin niitä olisi pitänyt ottaa jo 34 viikolta lähtien. Enhän minä sellaista tiennyt, olisihan mulla niitä ollut tuolla kaapissa, kun otin niitä raskautumistarkoitukseenkin. No nappasin siitä pari huuleeni eilen ja jatkan tänään. Eipä siitä haittaakaan voi olla.

 

Onneksi tänään on henkisesti parempi päivä, kuin eilen. Jaska valvotti aamukolmeen asti, mutta sain sitten nukkuiltua yhteen asti iltapäivällä, joten olo on ihan hyvä :)