Ompa IHANAA olla Suomessa pitkästä aikaa. Viime kerrasta (helmikuu) on ihan liian pitkä aika. Toisaalta aika vierähti taas pelottavan nopeaan, mutta nyt kun ajattelee seuraavaa Suomen lomaa, joka EHKÄ jää ensi vuoden puolelle, niin tuntuu, että se on ikuisuuksien päässä.

Lianna oikeastaan itki kaiken hereilläoloaikansa ensimmäiset kuusi viikkoa elämästään. En jaksa uskoa koliikkiin, vaan syytän antibioottikuurejani, jotka täyttivät kuusi ensimmäistä viikkoa tytön elämästä. Nyt hän on ihan eri vauva. Hymyilee ja juttelee paljon. Olemme alkaneet pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä, sekin on ihana juttu <3. Ei nimittäin ole sekään kiveen kirjoitettu juttu, että se yhteys vauvaan löytyisi heti sairaalassa, kuten Lukaksen kanssa kävi. Mutta kuulemma sekin on täysin normaalia.

Lukas kasvaa ja kehittyy niin rytinällä, etten oikeasti pysy perässä. Sanoja tulee päivittäin lisää ja niin molempia kieliä sekaisin, ettei kukaan muu varmaan ymmärrä häntä täysin, kuin minä ja isukki. Tänään saatiin Lukaksen kummitäti visiitille ja oli ihan mukava päivä, vaikka poika toki vierasti ensin. Niin ja minusta tulee sitten vuodenvaihteessa KUMMITÄTI!! Vautsi...

Tytön kummitäti on ollut ihanasti apuna kaikkina vapaapäivinään täällä (tai me siellä vastavierailulla) ja tuli kyllä valittua sitten ihanat kummit <3 ei voi muuta sanoa <3<3. Olen tyytyväinen!

Olen tehnyt "pientä inventaaria" täällä lastenvaatteille sekä omilleni. Toisin sanoen rankalla kädellä vaan myyntiin ne mitä myydä voi, mutta eniten on mennyt tavaraa Konttiin (hyväntekeväisyys) ja UFF:lle. Tänään tyhjensin vaatehuoneen omista vaatteistani. Valtava jätesäkillinen Konttiin ja toinen jätesäkillinen UFFille. En aio katsoa taaksepäin. Menkööt. Ne ovat mua jo vuosia palvelleet.

Näiden lisäksi tyhjensimme mun Porin asunnon alakerran tavaroista, jotka kerran kuuluivat kotiini ja elämääni... Itkuhan siinä tuli, onneksi oli ystävä lähellä<3.
Olen laittanut tavaraa myyntiin pilkkahinnoin, jotta pääsisin niistä eroon. Englantiin en kuitenkaan mitään voi viedä. No muutamat verhot vien... :) Se onkin varmaan kaikki.
Jotain olen toki onneksi saanut myytyäkin, ettei kaikki jää äidin nurkkiin. Loput varmaan menee sitten aikanaan Konttiin.

Asunto lähtee huomenna myyntiin! Olen innoissani ja peloissani samaan aikaan. Ihanaa on se, ettei mun tarvitse enää koskaan stressata vuokralaisten vuoksi ja pelottavaa on se, että mulla ei ole enää paikkaa, jonne palata Englannista, jos elämä heittääkin kärrynpyörää. Ei mulla myöskään ole tavaroitani täällä enää odottamassa... Eli nyt se on sitten virallista, että elämäni on ENGLANNISSA. Haikeeta?
Toivotaan että asunnon myynti sujuu kivuitta, verotuksineen päivineen ja saan siitä edes hyvän hinnan. Vaikka lainaan ja veroihin ja välittäjänpalkkioihin kaikki ne rahat toki menevätkin :( Mutta tällä myynnillä on mulle ihan muu merkitys, kuin rahallinen.
Mä rakastan sitä asuntoa ja rakastin asua siinä. Tuntuu kurjalta myydä se. Ehkä joskus vielä saan omistaa oman kodin <3.

Mä kaivoin tänään sieltä alakerrasta haetun säkin auki, jossa oli mun peitto ja päiväpeitto sekä tyynyt. Niissä oli edelleen kissankarvatkin tallella, sillä ne oli vaan lykätty sinne pussiin suoraan sängystä :(
Poruhan se siinä meinasi tulla väkisinkin. Kyllä mulla on kissoja ikävä edelleen, vaikka elämä helpompaa ilman heitä onkin.

Näihin tunteiluihin....

 

 

Lianna 2kk

Lukas 1v 9kk

Heissan.

Täällä elellään uutta arkea kahden lapsen kanssa. Valitettavasti mun puhelimella ei päässyt blogia kirjoittelemaan muuta, kuin otsikon verran, joten sen vuoksi tytön saapumisesta oli pelkkä otsikkokirjoitus. Mutta nyt pääsen vihdosta viimein koneelle. Latailen samalla kuvia printattavaksi printerpix.co.uk sivustolle. Niillä oli groupon diili, jonka ostin, jolla saa sitten 250 printtiä runsaalla kymmenellä punnalla. Ei paha hinta mun mielestäni. Ajattelen aina, että mitä jos mun kovalevy räjähtää ja vie kaikki valokuvat mennessään. En kaikkia kumminkaan lataile edes facebookkiin, joten ne olis sitten mennyttä, jos näin kävisi. Mulla on siis yks kovalevy hajonnut vanhasta koneesta ja se vei silloin kaikki kuvat mukanaan. Kuvat, joita olisi kiva katsella näin myöhemmin. Mm. ystäväni, joka kuoli muutama vuosi takaisin, meidän kaikki yhteiset reissut ja kuvat jäi sinne kovalevylle ja bittiavaruuteen ja uusia reissuja ei enää päästä kuvaamaan :( Myös mun puhelimesta on muistikortti hajonnut useampaan otteeseen vieden kuvat mennessään. Tällaisista oppii varmistelemaan, että on jatkossa edes jotain katsottavaa.

Mites tänne uuteen vuodatukseen lisäillään kuvia...pitääkin perehtyä...


Tyttö näki päivänvalon 17h helvetillisen kokemuksen jälkeen, jonka aikana halusin kuolla useampaan otteeseen. Ei siitä sen enempää. Jälkeenpäin paranin ruhjeisiin nähden suht hyvin. Henkisestä puolesta en voi sanoa vielä mitään. Tuntuu, että vaan väsyttää ja väsyttää ja arkea pitäisi alkaa jo pyörittämään.
Onneksi äiti oli täällä tällä kertaa runsaan kolme viikkoa ja ehti vielä nippa nappa saapua paikallekin ennen tytön syntymää. Äiti tuli 17.6 ja synnytys käynnistyi seuraavana aamuyönä. Iltaan mennessä 18.6 syntyi 4310g/52cm iso plikka maailmaan.

30-vuotissynttärini sain/jouduin viettämään sairaalassa kivuliaaksi äityneessä kohtutulehduksessa, joka piti mut siellä neljä päivää :(. Mutta onneksi oli ihana mies, joka teki päivästä ikimuistoisen polvistumalla sairaalasängyn viereen ja kosimalla. <3 <3 <3 Tuntuukin ihan uskomattomalta sanoa, että OLEN KIHLOISSA! En tajua sitä itsekään. Valitettavasti sormus oli aivan liian suuri ja kävimme eilen tilaamassa pienemmän koon, mutta saan sen sormeeni vasta Elokuun lopulla. Silti....olen maailman onnellisin. Eletään todella onnellista, mutta väsyttävää aikaa.

Saan joka päivä olla kiitollinen siitä mitä mulla on. Tuo mies <3 <3 <3 Nuo lapset <3. 


Tytön nimeksi tuli Lianna Mae Elisabet. Hän on hyvinkin vaativa tapaus, toisin kuin veljensä, mutta eiköhän me tästä eteenpäin päästä, kunhan opitaan toisemme tuntemaan. Tiistaina Lianna on jo neljäviikkoinen! Uskomattoman nopeesti taas pyllähti tää eka kuukausi... Nää ekat kuukaudet pitäis aina dokumentoida jotenkin, kunnen pojan vauva-ajasta muista ainakaan YHTÄÄN MITÄÄN. Olen elänyt jonkin asteisessa horroksessa senkin läpi, kuten menee tämäkin. Päivät menee rutiinilla, johon yritetään mahduttaa uusi osio mukaan. Teen asiat täysin rutiininomaisesti ajattelematta niitä sen enempää. Päänvaivaa tahtookin tuottaa nyt esimerkiksi pienet asiat, kuten "Miten saan rattaat haettua autosta, jätänkö jomman kumman lapsen sisälle siksi aikaa vai yritänkö ottaa molemmat mukaan vai vai vai..." ja "Jos vien pojan puistoon, onko kätevintä laittaa tyttö liinaan vai rattaisiin..."

Ehkä nämäkin asiat alkaa tästä suttaantumaan. Yhestä asiasta oon äärimmäisen kiitollinen muuten. ETTÄ NYT ON KESÄ!!! Ja LÄMMIN KESÄ onkin! Jos olisi talvi...ja pitäis pukea ja topata...eieieieieieieieieiiiiiiiiiiiiii.....Me pysyttäis neljän seinän sisällä kyllä tiiviisti.

 

Mies on ihanan avulias kuten aina ja ehdotti, että kokeillaan uutta aamurutiinia. Hän tuo pojan herättyään alakertaan katsomaan lastenohjelmia ja lukemaan kirjoja, kunnes joutuu itse lähtemään töihin. Tulevat sitten herättämään minut ylös sängystä. Tämä on toiminut kuin unelma :). Hitaat aamut on just mun juttu.
Illalla mies laittaa pojan sänkyyn ja tarvittaessa nukuttaa vielä likankin, joka on vähän hankalampi tapaus välillä eikä mun keinot ja hermot aina riitä. Miehellä tuntuu olevan hermot rautaa. Mä oon sit taas väsyneenä valmis vaikka myymään lapseni :D. No joo...vitsivitsi.

Lukas nukkui aikanaan neljän tunnin unia (toki välillä vetää vieläkin semmoset päikkärit) ja välillä söi ja taas nukahti. Tämä likka taas nukkuu ehkä viis minuuttia ja syö ja seurustelee ja hakee seuraavaa untaan välillä aika huudonkin kanssa, mutta sitten saattaa nukkua pari tuntia tai jopa pitempään... Jotkut päivät menee niin että nukkuu kevyesti jonnekin iltapäivä viiteen asti vain syömällä välissä, suoraan jatkoa yöunilta siis. Rytmiä etsiessä siis...


Näihin tunnelmiin <3

 

Vielä olisi viikko jäljellä laskettuun. Tai siis ENÄÄ.
Tänään poksahti viimeinen viikko käyntiin. Huomenna aamulla mulla on neuvola ja mikäli kaikki on ok, niin alan huomenna tai viimeistään viikonloppuna juomaan noita homeopaattisia avusteita (valmistelevia ja pehmittäviä sekä hiljalleen käynnistäviä lääkkeitä). Jaa miksikö alotan ne ennen laskettua aikaa?

No ihan vaan siitä syystä, että mun kroppa oli kovin laiska viime kerralla alottamaan itsestään yhtään mitään ja synnytys saatiinkin hitaaseen alkuun vasta kätilön tekemässä sweepissä. Sen jälkeen supparit tulivat ja menivät, kroppa kovin laiskasti avusti synnytystä eteenpäin omin avuin ja kolmeen senttiin avautuminen kesti pitkälti yli vuorokauden. Ei sellaista kukaan jaksa, en jaksanut minäkään. Kolmatta päivää ilman ruokaa...sitten pitäisi pusertaa vauva pihalle? Ei ei ei...kukaan sairaalassa vaan ei kuunnellut minua silloin. Kätilö vaan huusi, ettenkö tajua mitä mun kuuluu tehdä, TYÖNNÄ SE VAUVA ULOS!

Ja minä yritän huutaa takas etten jaksa. Ei ole voimia. Ääliöt. No saatiin poika pihalle, mutta nyt olen henkisesti valmistautunut pahimpaan ja mulla tosiaan on nämä homeopaattiset apulaiset täällä valmiina. Ei kukaan sano, että synnytys on yhtä paha toisella kertaa, vaan kaikki toitottavat, että kroppa tietää tällä kertaa mitä tekee ja kaikki menee varmasti tosi paljon paremmin.
No kukaan ei voi tuota kaivertaa kiveen, joten se on ihan turha sitten tulla mulle lätiseen miten helppoa kaikki voi olla, kun mä en kerran siitä helposta mitään valitettavasti tiedä!
 

Mulle on silti ihana asia se, että toi poika on maailman helpoin ja kiltein tapaus ollut alusta asti ja on edelleen. <3 Otan koska vaan sen vaikeamman synnytyksen, jos tuloksena on kiltimpi vauva sitä kautta :D hahaha


Saatte siis päivitystä homeopatian vaikutuksista ja kokemuksistani niistä myöhemmin :) Kiinnostava aihe itsellekin.
Mun ystävä on siis homeopaatti ja häneltä sain nämä jauhepussukat ja ohjeet käyttöön.


Olo on melko sanoisinko odottava. HAH.
Ei kai muuta voi tässä vaiheessa enää odottaakaan mun olotilalta. Haluaisin vain eroon tästä lonkkakivusta ja olishan se kiva jo nukkua mahallaankin.


Tjoop, tämäpä oli synnytysaiheinen tarina. Aihe varmasti jatkuu ;) Mein äiti tulee jo kahden viikon päästä ja toivottavasti vauva olisi silloin jo luonamme <3.



39+0
painoa tullut 12.7kg tähän mennessä

Ja tänään jäljellä 14 päivää. Tai no jos uni pitää paikkaansa, niin 15 päivää. Mutta LA siis lähenee uhkaavasti. 

Mua ei pelota, jännittää kyllä, mutta se on enemmänkin suuri helpotus kun jotain alkaa vihdoin tapahtua.

Mä kävin tänään ystävän luona kylässä, joka on homeopaatti ja hän valmisti mulle koktailin (loput saan vasta tiistaina käteeni), jonka pitäisi sitten avustaa synnytyksen käynnistämisessä, mikäli kroppa laiskottelee tai vauva menee yliajalle. Sitten oli apuja myös synnytyksen ajaksi, eli homeopaattisia kipulääkkeitä ja tietenkin arnicaa, joka on monitoimiapu kaikkeen... Sattuu olee just alakerrassa se pussukka, joten en voi listata tähän mitä kaikkea se teki, mutta olihan siinä listaa kerrakseen yhdelle jauheelle! Söin viimeksikin synnytyksen jälkeen arnica pillereitä sen vuoksi, että olin niin pahasti ruhjoutunut ja mustelmilla tuolta alakerrasta. En silti istunut kahteen viikkoon. Tasan 14 päivää. Muistan sen vielä hyvin...

Yöt on todella vaivaisia tällä hetkellä. Lonkat on niin kipeänä, että tekisi mieli huutaa joka kerta, kun käännän kylkeä tai nousen vessaan. Yhtenä yönä kävin 9 kertaa vessassa...voitte siis kuvitella miten vähiin unet jää tällä hetkellä. Olen tosi väsynyt. Miksei viimeisillään odottavan naisen anneta levätä kunnolla juuri ennen h-hetkeä, vaan jostain kumman syystä kropan pitää pakottaa naista tottumaan näihin valvottuihin öihin jo etukäteen! ÄÄH!!! Raivostuttavaa. Miten tässä pitäisi jaksaa synnyttää...

Poika on tosi kiltti tapaus, joten en valita. Kai se raskaampaakin voisi olla tämä aika.
Mä luulen, että Jaskalla puhkee ihan just hammas alas...näyttää ainakin siltä. Se yleensä ilmenee vaan yhtenä päivänä lievänä ärtyisyytenä ja sitten erittäin hyvin nukkumisena. Nukkuu meinaan tosi makeet päikkärit, kun hampailee. Outoa. Yöt tuo nukkuu muutenkin hyvin. Nyt kesäaikaan herää jo 6-7 aikoihin, mutta mä luulen, että tää pikkuvelisisko on varmaan samoilla linjoilla, eli eipä tässä pitkiä aamuja sängyssä enää vietettäiskään kauaa.


Viimeiset neuvolakuulumiset oli hyviä. Sekä pissa että verenpaineet ok, sf mitta 37 viikolla 37cm, joka on just eikä melkein. Painoa on nyt tullut 38+0 eli tänään mennessä 11.8kg, eli ei ehkä mennäkään ihan niihin sfääreihin asti mitä pojasta?! Siitä tuli 16.6kg sillon... Painoin viimeisilläni 66.6kg. Tosi kiva lähtee synnyttää tosta, kun tuijottelee jotain 666 lukua ensin puntarista. Ja sitä se synnytyskin oli!!!!!

Mä nyt laitan masukuvalinkin taas tänne, koska tää on suojattu blogi...eli ei pitäis levitä koko maailmalle tuon linkin. Ihan vaan siitä syystä, että mulla on niin seksikkäät alkkarit siinä :D -Enkä tajunnu leikata niitä pois tosta kuvasta. Plääh. Kuva siis tältä päivältä http://aijaa.com/dTRMpE ja on kyllä sen verran ylhäällä, ettei tuota taideta savustaa tuolta vielä toviin pihalle.

KAKSI PÄIVÄÄ TÖITÄ JÄLJELLÄ!!!! Mä oon niin innoissani!!! IHANAA!!! MAHTAVAA!!! WHOPPEE!!

Mä rutisen tosta tutti-issuesta ens kerralla, nyt en jaksa.

 

Loppuun vielä kiitos ihanista kommenteista viime kirjoitukseen. Ne piristää aina päivää <3

 

 

PS. Jos saan pyytää, niin älkää klikatko tuota Tykkää painiketta tän kirjoituksen lopussa, koska se vie linkin suoraan kaikkien seinälle feseen...mun sekä klikkaajan ja niiden ystävien. Eli jos pidetään blogin osoite ihan vaan meidän tiedossa :) Kiitos!